SINULLE Juuri sinä, siksi että minuun ei satu minun on lämmin sinussa. Ikuisuudessa ja itkussa sydämeni etsi rauhaa, kulki pimeässä, janosi kosketusta jäisessä betoni viidakossa, repeytyi teräviin kolkkoihin kaikuihin. Pettymysten viima repi tuskaisia puita irti maasta, juuret repeytyen katosin mustaan. Sinussa sininen rauha ui minuun vuolaana virtana, pehmeinä pyörteinä kuljin kanssasi. Valuin sinuun kuin punainen hiekka tiimalasissa,. pehmeät huulet kuiskivat lempeitä sanoja, purppuraa pimeään. Minä paranen, tunnen sillä jäinen pinta on murtunut sinusta. En itke enkä kerjää, en harhaudu tunteista ajatuksiin,järjestä järjettömyyteen,.valkeaan valoon. Olen perillä, lepää nyt. Kuiskaukset korvissa; lepää, kaiku sinusta lempeänä tuulena.