KUISKAUS
Ystäväni.....kuiskasin ....
minä haluaisin...
että kaikki olisi hyvin....
sinun kipusi.....minun kipuni....
kulkisivat pehmeissä käsissämme....
puristuisivat hellästi.....ristiin...
aina kun minun jalkani luistaisi
polultamme pimeään.....
sinä nojaisit minut syliisi
antaisit minulle enemmän.....
antaisit minulle taskustasi....
ryppyisen räsyn......
valkoisen pehmeän lohdun
älä enää itke.....kaikki on hyvin...
ja sitten jatkaisimme taas ruskealla puusillalla
kuusaman tuoksuun.....
en niin kiintynyt....
suruun ja epätoivoon.....
etten millään huonona päivänä.....ole epätoivoinen
ja surullien.....olen pikemminkin tavallisen oloinen suomalainen mies...
Surullista kaivata rakkautta ja kadottaa se riipuvuuden tuskaisen
painon alle......kaivaa se esiin vittu rautalapiolla.....vittu se vituuttaa
iltaisin......kädet rakoilla....ja saatanan kipeenä turhasta huhkimisesta....mutta ei auta...missä vitussa on lapio olis taas töitä....tiedossa.......
ajattele kaksi kuolutta kalaa.....haisee niin pahalle....
että omat murheet......muuttuvat hiekan jyviksi.....
raskaassa maassa......elänkö ollenkaan täällä näin kevyessä ....ei perkele.. yksinäinen
kalamies.....kivellä....tappaa niitä lisää......
jos sanon vittu kirkossa jeesus
nauraisi ja mummot olisivat kauhuissaan....tulinen helvetti
perseessään.....peloissaan katsoisivat hymyilevää isää....
ja minulle se mies vinkkaisi silmää.....lukisin sen rakastavilta huulilta
aivan sama....aivan sama....minä päätän.....kenen perse se siellä alhaalla palaa.....jeesus on niin älyttömän joviaali.....vielä kuuluu jonkun niiskutusta....kirkon kaikuvissa holveissa...
anna anteeksi.....olen takertunut heikkouttani
pois sinusta.....heikottaa joskus vielä
värisen kivusta..... se ui yöllä meidän välissämme
hapuilen sinua....koska pelkään.....pelkään...että en löydä
sinua.....rakas ole väkevä.....ole vahva kun seireenien huuto
repii minua halki.......ja korppikotkien mustat varjot kiertelevät
nääntyneen sydämeni....rikkinäisellä pinnalla....ole väkevä
usko....toivo.....minä löydän takaisin.....kyllä sinä sen tiedät...
kun minuun taas syttyy jano sinuun.....
rakastanko sinua.....
rakstanko itkua sylikkäin.....
rakstanko sinun hymyäsi....jota en koskaan
keynnyt näkemään....tuskasta sulkeutuneisen lyijyluomien läpi...
rakastanko......rakastanko sinua.....joka olit itkua täynnä.....joka olit
täynnä epätoivoa......rakastanko sinun vihasta kiiluvia,,,,synkkiä silmiä....minä en nähnyt sinussa valoa.....koska en enää jaksanut.....
ryömiä allesi etsimään taskulanppua......jolla olisin siinä pimeässäkin....voinut erottaa sinun tumman tuskaisen katseen.....
miksi et iloinnut kun minun sydämeni....oli sinun....miksi et kiittänyt...kun olin sinun ikiomasi.....miksi et......sillä nyt on hiljaista.....sinä olet pois..... ja minä en ymmärrä.....en löydä sanoja suruuni.....
en kirjaimia jotka.....kaiversimme valkoisen puun runkoon sinä iltanan rantasaunan rappusilla.....
sinä jäit sinne kesäyön hiljaiseen yöhön.....minä.....menin jo pois......koska minua väsytti......vielä ennenkuin luomeni painui raskaina alas....vierähti yksi kyynel kuumalle ruskealle poskelleni.....ja siinä se vieläkin usein kutittaa sinusta minulle.....outoja asioita....joista en ymmärrä mitään....
minä tiedän että sinä rakastat minua
minä tiedän että rakastan teitä
kahta tulta.....kahta polttavaa.....kipeää
jälkeä.....palan rakoille......kirvelen kipeästi....
sillä teissä kummassakin asuu paljon paloja minun,,,,,
silvotusta elämästäni.....kuljen teistä läpi.......joka päivä....
eri kohdissa....minä pysähdyn teihin....uudestaan ja uudestaan....
minä tiedän milloin nukutte....minä tiedän milloin teillä on paha ollla minussa......minä olen mykkä yö......te hiljainen tuuli......
ja toinen jäätyy minussa kolkkoon ikävään.......ja toinen....se toinen
tulee hiljaa minuun.....kuin tuulen vihmova lumi valkoisilla vuorilta...
mieletöntä.....loisketta.....
rakkauden suloisessa sydänlätäkössa
punainen pieni kumisaapas....kastuu.........ja ui maahaan virtana.....keltainen aurinko
kuivaa pienet kosteat.....helmet ruskealle sannalle......
meistä kuva kuumaan maahan.......kesäinen aalto vie meidät.....pois...toisten ulottumattomiin.....siniseen veteen
olen ollut sylissäsi kauan
olen taistellut rinnallasi......tuulessa....itkussa..
myrskyssä.....epätoivon ja riippuvuuden syvissä uomissa....sinä istutit minuun pysyvyyden pienen rusken siemenen.....
kun lähdet pois.....minuun kasvaa sinusta puu......sen oksat kantavat minulle sinusta öisin yksinäisyyteeni keltaisia kukkia....ja minä poimin....ne hiljaisiin uniini......
ja kun aamulla herään sänkyni on täynnä keltaisia perhosia.....
tein sinusta ja minusta monta tarinaa....
noina kauniin kesän lämpiminä öinä...
tein meistä pienen hetkisen kirjaimia......
joissa....me rakastimme toisiamme....
syksy tulee....vie lämmön mukanaan.... silloin syksyn viimassa värjään valkoista paperin pintaa.....ettei tule ilman toisiamme kylmä.....
ja sitten tulee talvi......teen meille tarinan valkoisessa valossa jotta emme eksyisi kovissa paukkuvissa pakkasöissä,,,,,
ja sitten keväällä.....kun lämpö sulattaa valkean.....rakastan sinua....niinkuin sen tarinan alussa....eilisestä ikuisuuteen...
olit sylissäni......näin olkasi yli syksyn sinisen taivaan
suutelin sinua......tunsin huuliltasi kesän makean lämmön....
koskin sinuun tunsin......raskaan ikävän.....kun sinä olet pois....tunsin....yön pimeän yksinäisyyden......kun sinä menet pois...minä jään sinuun ja kesäyön lämpöön......odotan sinua tänne.....katson joka ilta tyhjää katua....jolla rakastavaiset varjot tanssivat kesäistä valssiaan.....muistatko rakas....muistatko......sen tarinan...
ilta saapui ja puki yllemme tumman harson syksyn...pimeää
hiljaisuus oli täynnä tyyntä.....ilma väreili meille suloisesti....öisiä
säveliä......huominen teki huuleni mykiksi.....
hämärään......tulvi punaista valoa.....nostin katseeni ,,,,,kuu hipaisi kaipuusta täynnä olevia kasvoja....ne puhuivat meille.....vaikka huulemme olivat vaiti.........yö peitti sanamme pehmeään samettiin......
kuljet mukanani
sinä nauru...sinä kipu...sinä ikävä...
sinä kaipuu....sinä toivo....usko
minun ikioma vuolas virta...
tumma ja syvä.....niin kaunis kuva....
syksyn tummassa yössä kaikuu.....
äänesi minussa elämänä.....olet täällä taas
kaksi kättä yhdessä piirtyvät märkään santaan.....
ilta laskeutui yllemme hiljaisen
lepäsit sulaneessa sylissäni
huuliesi sanat halkoivat tummaa yötä
itkussa elänyt sydämeni....
kylpi sinun hellien sanojesi lähteessä
pienet naurusi
iloiset elämän huurut sulattavaa
jäistä sydäntäni tuntemaan
polvistun sinun rakkautesi
äärelle lämmitän kylmäksi
kohmettuneet käteni....jotta voisin
syleillä sinua ja peittää sinut
minun rakkauteni pehmeään lämpöön....
olin rukoillut...olin pyytänyt...olin satuttanut...
olin koskenut kovaa....aikaa oli valunut...hiekkaan
mustaan yöhön.....lumisiin vuosiin.....sitten kun en enää
jaksanut uskoa.....että ihmistä voi olla niin ikävä....
sinä tulit......tulit ja veit minut pehmeälle hiekälle
laitoit kätesi minun ruhjoutuneen sieluni ympärille.....avasit umpisolmuun kulkeneet polkuni......muutit minuun....minä polvistuin
kiitos ja onni kuluneiden käsieni välissä.......katsoin siniselle taivaalle....ristin juurelta....ja lempeä tuuli...kuiskasi....vastauksia.....
pelkään joskus niin paljon
et elämä vie minut sinusta
silloin minun ei ole hyvä olla
minua repivät epätoivon raatelevat suden kynnet
ne pureutuvat ihoni läpi raastavat repien minut kyyneliksi
lyövät maahan hyljätyn sieluni kivut vyöryvät
suurina kivinä ylitseni hakkaudun kallion teräviin reunoihin
huudan sinua avukseni pimeästä yöstä......
älä mene pois älä kuristu minuun rakas
älä tukehdu minun kipeään syliini
älä väsy minun tarvitsevuuteni
älä kysy minulta koskaan rakastanko sinua enää
katso minun väsyneisiin.....silmiini katso minun kipeään sieluuni
se huutaa sinulle kaikki mitä haluat kuulla....se kertoo sinulle kaikki mitä tarvitsen.......se on sinun matkasi minun kipeään rakkauteeni..se on meidän polku......pimeässä yössä....
sinä tiedät millainen olen
sinä tiedät miten vaikeaa minulla joskus on
sinä näet minut omien varjojeni sakeasta sumusta
sinä tiedät tien......sinä tiedät....miten minä suren
miten itken sisälläni kyyneliä siitä.....etten aina kykene
väistämään varjojen tummia reunoja
pakenen sameaan
mutta sinä tiedät että
minä itken siellä......sinä tiedät etten enää ehkä tänään ole siellä
kauan.....sinä odotat minua mustan reunalla......odotat ja sinä tiedät että minä tulen.....tulen ihan hiljaa....juuri nyt......
makasin kaikuvassa huoneessa
kuuntelin omaa katkonaista nyyhkytystäni
lohdutonta itkua joka oli muuttanut minuun
käänsin itseni kylmää kivistä seinää vasten
katujen valot heijastivat valkoiseen kattoon mustan
ristin.....minun oli kylmä
niin kylmä ilman sinua
nukahdin....sydän täynnä itkua
heräsin märkänä kyynelistä
aurinko paistoi sisään....ja valkean katon risti oli pois...
märissä lakanoissa oli musta sydän......
mitä tänään kirjoittaisin sinulle rakkaani
miten tänään kertoisin sinulle haaveistani
kertoisinko sinulle vihreistä vuorista joiden
välissä virtaa ikuisuus
tuulesta jossa asuu hiljainen sydämen suuri huokaus
utuisesta aamukasteesta joka helmeilee
vuorien vihreissä oksissa
punaisesta auringosta joka piiloutuu
hiljaisen virran hämärään rajaan ja piirtää veden
kiemurat sydämelle.....pyörteet pehmeksi
kivisen sammaleen kostealle pinnalle piirtyy pimeä varjo
tuoreen nurmen raikas tuoksu.....sitten kun valo on mennyt tulee pimeä
toivon vielä hiljaisuudessa....
ettei se ottaisi meitä toisistamme
kävelin kapeaa kivistä polkua
kaatuilin teräviin kiviin.....kipu
viilsi verisiä naarmuja ahavoituneisiin jalkoihin
kyynel...askel kerrallaan kävelin sitä pitkää
loputonta pimeää.......perille asti......pohjaan saakka
polvistuin verisin polvin kovaan maahan......juuret iskeytyivät
kipeästi.....minun kipeisiin kohtiini....
ojensin väsyneet käteni graniittista kovaa ristiä vasten....
katsoin väsyneenä kohti tummaa taivasta.......virtana valuin
kovaan kiveen........kylmä tuuli kulki läpi tärisevän vartaloni....
ota pois....ota se pois......sitten vaivuin....väsyin vaatimaan...
pyysin......pyysin vielä kerran ota pois......ota.....nukuin ristin
kylmää pintaa vasten......ja tuuli kuivasi kyyneleeni....
illan varjot tyynellä rannalla
puhaltavat hiekkaan sydämet
sinun pieni vartalosi
puristuu isoa rintaani vasten
kuuntele yötä.....rakas
kuuntele illan pehmeää tuulta
katso laskevan valon selviä
varjoja hiekassa.......siinä sinä
minun sylissä.....
sanat eivät riitä kertomaan
aika ei riitä väsyttämään
myrsky ei pysty kaatamaan
tuli ei korventamaan
olet väkevä kuin
vuori.....jonka kirkkaat lumiset
huiput tuulevat valkeaa
sille vuorelle minä vaellan
sen valkoselta laelta huudan
ei mikään.....ei kukaan.....ei koskaan,,,,,ikuisesti
kaikuu huuto....sinun...sinun omasi.....
nostan valkeaa lunta käsiini......huudan uudelleen että olen sinun....ja taas kaiku vastaa.....ja lumi sulaa valkoisiksi kyyneleiksi kylmille ......kaikki minusta on sinussa.......kaikki......ja taas kaikuu...kauniita ikuisia sanoja....
minulla oli yksi ystävä
se oli tumma.....hiljainen...
sen alle peityin
murskauduin.......pieniksi kiviksi
keräsit kivet ja rakensit niistä minulle uuden
ehjän ystävän.......kivisen ystäväni pinnasta heijastui
valoa......se kiilsi kauniisti sinun kättesi hellässä huomassa....
kuumat suudelmat sulattivat kovan kiven juoksevaksi hiekaksi joka kulki ikuisuuteen......
kun minun oli kylmä lämmitit minua
sylissäsi
kun minua itketti....helmiksi taipuivat raskaat kyyneleet sinun
lohdutuksestasi
kun minuun iski epätoivon viima....
laskit tuimman viittasi tuulen eteen....
kun minä väsyin kannoit minua ikuisessa sylissä
kun minä en enää uskonut.....ojensit kätesi minun epäuskoni
tummalle alttarille...siunasit minua......kun en enää kuullut sydämeni ääntä......luit minun synkät ajatukset pois minusta...rakastit minun jäisen sydämeni......sulaksi......sinua varten.....
ikkunan läpi kuulasta kesä
yötä.....siinä oli se maisema joka
oli kadonnut minulta....
sinisen taivaan hiljainen hämy
leijui rauhaa sisääni
oli minuun muuttanut tuo kaunis
oli minuun tullut tuo hiljaisuus
minussa meidän unelmat
taivaalla tanssivat rakastuneina sininen ja valkoinen
meidän maisemassa......aikojen ulottumattomuudessa,,,ikuista hetkeä....
katso minua...koske minuun meidän lempeä hetki..
itke minulle....itke minulle meidän ikuinen kaipaus
tule minuun......joka puolelta.....sisältä ja ulkoa...
hengitä minua......puhalla minuun sinun rakkautesi elävä voima....
miksi......on ihmisen vaikea olla
toisen ihmisen kainalolla
miksi on murhe suru usein tuntuu tuttulle
oisko sulla luoja vastaus mulle
oisko lohtua kärsivälle
oisko ehjää polkua yksin kulkijalle
oisko vastausta kysyjälle
ohjeita kulkijalle
uupuneelle....
et olis helppo elää
eikä tarvitsis etsiä enää.....
olisin halunnut nähdä
miten sinä voit
olisin halunnut kertoa sinulle
ettet murtuisi yksin hiljaisuuden tuskallisiin huokauksiin
olisin halunnut näyttää sinulle
tien pois siitä mihin olit upottanut itsesi
mutta sinä menit pois.....käänsit minulle...selkäsi...suljit
korvasi......et kuullut kun menin pois....olisin
vain katsonut sinua.......ja ottanut.....mukaani....sinun hiljaisuuden sillä minä en kuule sitä....eikä siitä ole minulle mitäään haittaa....
sinun surusi luo harmaita pilviä
taivaalleeni
sinun mykät huulesi
itkettävät minua
puhuisit......kertoisit
taivaan harmaat pilvet valkoisiksi
hattaroiksi
sataisit alas raskaat pisrasi
kevenisi harmaa raskas taivas...kevenisi
sinun murtunut mielesi
minusta......
sillä minä olen pois.....
kaukana.....liian kaukana..
että antaisit taivaan laskea enää tummaan yöhön....
piirrä mustiin varjoihisi.......kultainen muisto....
kanna se mukanasi........yksinäiseen yöhösi....
ojenna....kätesi kun vajoan mustaan
rohkaise minua tuntemaan....sinun valkean valosi ssuuri lämpö
kanna minun rikkinnäistä sieluani sinun vahviulla siivilläsi
silitä minuun kipinää sinun pehmeillä sormillasi....
siilä vain sinun väkevät pyyntösi....olla sinusssa iäti.....saavat minun silmäni.....elämään.....meidän yhteistä untamme....
minun sydämeeni......on mutkainen tie
kaikuvan kallion kolkot seinät
valuvat kosteita kyyneleitä
punaisen graniitin kylmä pintä
kuultaa hämärää.....
etsi minut sieltä tunne minun
viimainen hengitys.......
sulata hyiseen yöhön mintun vihreitä
sydämiä......kylmään kallioon polta
nimesi kirjaimet......valuta aika minusta
pehmeäksi saveksi.....sinun käsissäsi....
26.7
.
jos rakastat minua voit syödä räkäpallojani
vaikku on siinä ja siinä....mutta jos on pakko
tulet mukaani paskalle....ja kerrot minulle miten hyvä kakka minulta tulee....jos rakastat minua tämän voit tehdä.......lista lisääntyköön rakkautemme syventyessä......virtsani on kyllä aamulla väkevää....
rakastathan minua oma kulta....rakastathan....
mustan lammen keskelle kasvoi keltaisia
lumpeenkukkia.......
aurinko piirsi.......taivaalle oranssin renkaan
ilta sulki puiden vihreät oksat tummaan varjoon
heijastuit lammen pintaan.....unisina kuvina...... hiljaiset aallot....kantoivat sylini täyteen punaisia simpukoita.....
kaksi liekkiä pimeässä
vihreä ja keltainen
seinällä varjot tanssivat viimeistä valssiaan
ennenkuin yö väsyttää....ne pimeällä...
kaksi sydäntä.....käpertyneenä toisiensa
ympärille....kaunis kesäyö.....tuoksuu....
tuhansilta ihanilta kuiskauksilta.....
kyyneleeni tukahtuvat sisääni....
valuvat sieluni syövereissä syvänä virtana sinusta
hiljaiset pyörteet vaeltavat sisälläni....suurina koskina
soittavat korviini......tunteiden tummaa sointua...
kaipaus .....sielun syvissä vesissä hamuaa sinun
suloista jälkeä...rannan pehmeässä hiekassa.....
älä mene pois minusta.....huokaan....älä katoa rantani
pehmeästä.....hiekasta......aaltijen alle peittyvät kahdet....
jäljet...yö on hiljaa.....meissä.
kivien päällä vihreää.....samettista sammalta.....
meidän elämä on näissä hopeisissa kansissa
sinne se piiloutuu.....
meidän lohdutus löytyy minun sisältäni....
sinä kuljetat sen minuun pehmeillä käsilläsi...
sinä kerrot minulla tarinaa meistä sinun,,,
hymysi....läpi kirjoitat kyynelilläsi minulle uusia
sanoja......
jokaisen illan muistot......kirjoitan sinulle rakas...
sitten kun olen yksin.....ikäväsi......jatkaa tarinaa minussa
sitten kun olet taas luonani......luen sinulle miten paljon kaipasin
sinua.........
rakasta minut irti mustasta.....
hyväile minut uuteen ihanaan uneen
irroita minun uupunut purteni
ahdistuksen satmana ruostuneista palkeista
rutista lujilla käsilläsi minut sinuun niin kiinni
etten yletä.....etten yletä enää tuskaani...
käännä minut hyvyydelläsi valoon.....
kanna hellässä sylissäsi yli mustan laakson
sitten kun herään.....sinun sylistäsi uuteen aamuun...
tartu ryppyisiin käsiini.......suukota
hauraita väsyneitä huuliani....heikoksi muuttunutta luisevaa
vartaloani......kuiskaa korvaani hiljaa....että olemme perillä....
hymyile vielä ennenkuin nukumme eilisestä ikuisuuteen....
päivät kanssasi....käsi kädessä....
sydän sykkyrällä......piilossa muilta..
piilossa pahalta......käyt ylitseni
joskus kuin syysmyrsky ravistaa puun
taipuisaa runkoa..... elät minussa
kuin lokakuun kuulas yö....taivas täynnä tähtiä....
sitten kun on ihan pimeää.....hengität minuun...
hiljaisen toivon.....suutelen tummia ääriviivojasi..
nukutko..?kätesi piirtää.....selkääni.....polkua meidän uneemme.....
hiljainen yö valvoo.....se katsoo rakastuneiden varjojen unista tanssia....
onneksi ei aina myrskyä ......silloin voisin vilustua
etkä ehkä osaisi kutoa minulle lilaa kaulahuivia...
millaista meidän rakkaus on....
kynttilöitä......kesäillan hiljaista kaipausta...
suloista soittoa......
itkua yhdessä siitä että.....vain sinun kanssasi
on hyvä......meidän rakkaus on myös kolkkoa kaikua
joka lyö vasten kasvojamme.....tavoittamaton mahdottomuus
ajaa meitä.....yhteen.....takertuen ihomme sileään pintaan...sydämemme arkaan reunaan.....mutta silloinkin.....näen sinusta sen mikä minusta on hetkeksi uinut ulottumattomiin......ja sinä huudat minut käsillasi takaisin sinun syliisi.....
tulin sisällesi kuin myrsky.....tummentuneen
pilviverhon takaa.....
vahvahtelin...värisin untuvan pehmeässä
sinä kuljit......utuisena minun vartaloni jatkona
avauduit kuin sinikello vehreällä nurmella.....kehräsit...minut sisääsi
nurmikolle kantautui heinäsirkkojen kaukaista sirinää......
kiinni sinussa
enkä voi ymmärtää
sitä yötä jolloin laulumme soi tyhjässä
en voi ymmärtää sitä aamua jolloin......käännyn vasten kylmää...
en halua itkeä sinua....pois.....haluan juosta vain sinua vastaan
haluan kääntyä syliisi.....haluan nauraa sinut minuun......
vaikka juna veisi sinua.......minä en luovuta.....naurusi suloista lohtua
kylmille kiskoille......tai anna silmiesi loistoa tummalle asfaltille.....
kun itket eikä hellä käteni ulotu.....pyhkimään sinua ikävästä.....ota hiljaa minut paikasta johon suljit minut kesäisen lämpiminä öinä....purista......muistojamme kylmässä sylissä.....minä rakastan sinua siinä.....muistatahan rakas.....minä olen siinä missä sinäkin.....kasäyössä.........
maailma tuomitsee onneliset
koska se halua nähdä
kun itse hukkuu tummaan sateeseen
äärettömyydessä jota kukaan ei koskaan voi ymmärtää...
ikuisuuden se vaeltaa pimeässä ilman ystävää....
yksin kunnes aika loppuu......eikä se ehdi ymmärtää miten kaunis...
olisikaan ollut...mutta yksin ei voi nähdä....miten toisen kasvot heijastavat rakastuneen sydämen punaista valoa....yksin ei voi nähdä
hymyilevän ......yksin ei voi kuulla rakastavan ääntä ja suloisia sanoja......yksinäisen haikea laulu ei lohduta.....se sammuu....yön hiljaiseen itkuun....
kylmä sininen talviyö
oli muuttanut minun hauraisiin luihini
murtuneen sydämessä asui kylmä pakkasyö
punainen lämpö odotti minua kesäyön purppurassa... minua varten......vieläkin syksyn viileässä..loistaa oranssi ja sininen lyhtyinä.......valaisten hämärää......syleihimme....
katulamppujen ympärillä valkoisia yökkösiä
varjot asfaltilla tanssivat öistä tanssiaan....
vaiti tanssijat....rakastavat toistensa varjojen tummia
reunoja...takertuneet toisiinsa suutelevat hellästi öisellä retkellään.....
tänään en saa sanotuksi mikä
kirjaimia painaa....tänään uuvuin...
en löytänyt ulospääsytietä...keikuin huonolla
tasapainolla tyhjyyden reunalla....rystyset valkoisina...
yritin pitää kiinni kallion terävästä raeunasta....etten putoaisi
minun oli niin paha olla..... eilisen tummat pilvet olivat pimentäneet...
taivaani.....hukkasin itseni tarkoituksettomuuden sokkeloihin....unohdin
kaiken hyvän mitä minulla oli...........ohut jää allani naristen ryömin....
lämpimään....käperryin kylmään hankeen......sininen kylmä....ystävystyi....kanssasi.....pelkäsin kuollakseni....milloin minun alkaisi tulla lämmin......katsoin mustaa pimeää......tyhjänä tähdistä.......yksin....
viisi punaista
jalokiveä....lepää sormeeni kietoutuneena
sisääni itkettyä aikaa....
kirjoittakoon merkin unohtuneen maiseman
sinisestä kajosta.....musta ja punainen....
valukoon vuolaana virtana elämäni
kapeassa......solassa....kiitäköön kipunoina
talvisella taivaalla.....lumisessa yössä....
tehköön lumienkelit......lumeen valkean kylmän
kehdon....jota tuudittaa yön kylmät tuulet....ja yön pimeys
laulakoon tuutulaulua.....sinne kylmään....
haikea ääni halkoo kirkasta syyspäivää
leikkaa terällä......vihlovaa haavaa...
valun ikävävästä kuiviin.....tuuli jähmettää
muistot punaisiksi jääkukiksi.....uneliaan ilman
läpi.....kiiltää....auringon pyöreät mainingit....
sinä olet lähellä......nurkkaan punaiseksi jäätyneen ruusun
sirpaleet.....kirjoittavat totuuden sokeisiin silmiini....sinä olet
LÄHELLÄ
katsoin
muuttolintujen harmaata parvea...
lumiset kaislat taipuivat tuulessa...
talvi tuli......vei mennessään.....kesän
tuoksut....toi itkuisen ilman.....paleltaa....
käperryn piiloon.....muut ei näe.....
.....siellä on sumua....joku tihkuu
kyyneliksi kylmille poskilleni....
pyytävät kädet
....ojentuvat sormet toisiinsa kietoituneena
kuulasta taivasta vasten...
kurkottavat loputonta ....
väsymättömään otteeseen tarttuu...
helminä kirkkaat taivaan loputtomat tähtöset....
aika...kulkee.....hetki käy ohitse
vaativat voimaa....vaan ei sammu..
ei murru....ihmisen käden vahva huokaus....
pienet hapuilevat sormet varpaat kippurassa
valkeassa kapalossa virtaa ihmeellistä taikaa
pienet ryppyiset luomet...aukeavat arasti kirkkaaseen
elämän aallot toivoa täynnä
kuljettavat pientä unista
elämää huomiseen
aika tihkuu iholleni polttavia
pisaroita.....
valun mustaa kylmään
suuni sylkee kummalisia
lauseita äärettömään .....kuljen...pimeässä
hätäinen huuto hartioillani....etsin sirpaleisesta
lasipeilistä......hajonneen hahmon.....unohtuneita
ääriviivoja....
ei astu rauha rikkinäiseen
ei laannu aaltojen loiske
ei tuimat tuuloset
lasken itseni alas
mustaan saveen
liikkuu sisällä vellovan
suon mätä tuoksu
kirjoitan ylös ja alas
itseni ympäri
väsyn kietotuneena
loputtomaan...
ei pääse ulos sisältä.....ei portista valoon....
hidasta vähän.....pysähdy hetkeksi....kello tikittää....
tempaa raskaat jalkani....ajan kyytiin.....mentävä...tultava...
oltava...loputtomassa....
uulen alla suojassa
kylmältä....sylissä paossa pahaa....iholla
lämmin henkäys kaunista elämää...tummien öitten
kalskeaan metalliin hakkaa pehmeät pienet.....kädet.....kirjoita
niillä minulle....rakasta....niillä minulle...hiljaisuuteen suloinen soiva sävel....
ei löydy......minuun sanoja
ei kosketa ...tunnottomuuteen
ei viestiä.....siinä
minä olen yksin....tuulessa viheltava...tyhjä tuulahdus...
toivottoman syvä huokaus....vaellean tyhjään nurkkaan..odotan...ei viestiä....
yön yli puhalsi syliini
musta tuuli
pidin kylmää....aroissa käsissäni
katsoi minua julmilla silmillään
ripotteli alas sammuneita tähtiä
pois kulki yksi pimeään....toinen tuli....
vetisinä helminä ulos kohmeisille poskilleni....
silti meni toinen.....jäi...tyhjää ympärille
kylmä kosketus.....routaan jähmettyi huokaus....
jossain on maa
missä levoton unen saa
jossain on kuulas taivas
poistaa vaellukses vaivas
jossain on valo
kirkas aamun kajo
jossain siellä
tuntemattomalla tiellä
jonne yksin kulkee
väsynyt luomensa sulkee
nuku nyt
levoton oot väsynyt......
eksynyt itseltäni
etsin....kaivan pienillä
käsillä elämääni....syvällä
osuu vapiseva käteni kovaan
itkuiseen kiveen....kallioon piirtyy
särjetty ura.....
virttynyt sävel....
kaipaus....kaivertaa kovaan
pehmeää....valoa
ihan yksin....kyyneleet kylmästä kivestä
veistävät minuun jähmettyneen katseen......
katsoin
muuttolintujen harmaata parvea...
lumiset kaislat taipuivat tuulessa...
talvi tuli......vei mennessään.....kesän
tuoksut....toi itkuisen ilman.....paleltaa....
käperryn piiloon.....muut ei näe.....
.....siellä on sumua....joku tihkuu
kyyneliksi kylmille poskilleni....
pyytävät kädet
....ojentuvat sormet toisiinsa kietoituneena
kuulasta taivasta vasten...
kurkottavat loputonta ....
väsymättömään otteeseen tarttuu...
helminä kirkkaat taivaan loputtomat tähtöset....
aika...kulkee.....hetki käy ohitse
vaativat voimaa....vaan ei sammu..
ei murru....ihmisen käden vahva huokaus....
pienet hapuilevat sormet varpaat kippurassa
valkeassa kapalossa virtaa ihmeellistä taikaa
pienet ryppyiset luomet...aukeavat arasti kirkkaaseen
elämän aallot toivoa täynnä
kuljettavat pientä unista
elämää huomiseen
aika tihkuu iholleni polttavia
pisaroita.....
valun mustaa kylmään
suuni sylkee kummalisia
lauseita äärettömään .....kuljen...pimeässä
hätäinen huuto hartioillani....etsin sirpaleisesta
lasipeilistä......hajonneen hahmon.....unohtuneita
ääriviivoja....
viet minut ihanaan usvaan...
pyörität taioillasi minulle lempeän
hymyn....hiljaa pienin liikkein....
keinutat.....purteni....vakaille vesille...
pehmeään hiekkaan sijaat minulle
vuoteen.....ankkuroit minut eilisestä
makaan..... katson.....sinusta
kuvia uuteen huomiseen....
ei mitään....en kaipaa...en itke sisällä.....eikä tuuli kaada maahan väsynyttä kulkijaa......mistä murhe...mistä itku....hiljaisuuden tyhjälle alttarille......missä ihminen minusta.....ei sanoja...ei huutoa eiliseen....ei kyyneliä...huomisen turtaan arkeen.....siinä kulkija....pieni hapuileva käsi.....aika katkeaa....luovun itseni....ympäriltä....aamuun on vielä aikaa....
rämmin ajatuksissani..
ryömin aatoksen reunalle....kosken huulillani ohutta ilmaa
tuulosten lomaan.....hento puhallus...
täynnä unisia kirjaimia.....tuuli vie....ne sinusta....taivaan
kannen kuperalle pinnalle......kuiskatut salaisuudet kaareutuvat....hukkuvat
yön tummaan purppuraan....
palan.....polttaa,,
unohtunut maisema
kummittelee sieluni synkissä vesissä
pintaan nousee rikin katkuiset kyyneleet....
missä ihminen...kainaloinen......
tyhjä sisällä vaikertaa inhottavia ääriviivoja....
ihoni kaipaavaan......tunnottomuuteen
paina lämpö kiinni sinusta.....puhalla.....suloinen tuuli
kylmille kasvoilleni......kuluta....minun ihoni puhki.... hierrä minuun ikuinen ikävä......
syvällä....
ja kovassa....
lyöty graniittiin.....
kivisin kirjaimin asuu yksin minussa....valuu
tuhansiin unohdettuihin jokiin.... ranoilla ei liiku.....aika...
ei käänny virran voimasta väsyneet viisarit....
haaveet....jäätyvät ruiskukkasiksi
jäiseen turhuuksien peltoon...
siniset jääkukat....kiiltävät
pirstoutuvat routaan....
varisee kaunis tuonelaan
rumuus.....mustaa
minut ympäriltäsi
kaipaus sulloo sydämeni
nurkkaan....karkaa kylmään....
aika tuottelias runoilija.......tekstejä syntyy.....kun sisällä velloo....ja se on hyvä......pitää vain kirjoittaa....kun en enää muuta harrasta kirjoittaa,,,,,joka päivä.....vittu toi imuri on paska......tulee huonompi olo kun se pölyttää....kaiken paskan tänne kämppään.......tän viikon pisimpiä päiviä on ke ja to ja sitten pitää vielä miettiä.....lähdenkö sinne kuortaneelle......kattoo niitä pelejä......hirvee matka......kolme peliä......kuitenkin....eli pönttö koko viikonlopun ihan sekaisin......kun vituttaa kun pelit....on ihan sekaisin......koko jengillä....jotain pitäis keksii.....
olen kadonnut...
viemäriin.....uin paskaisen
veden mukana likolampeen....
joka kasvaa isoja lumpeita....niiden vihreille pinnoille
tippuu kuolleita kärpäsiä....
et sinä minua tunne......käärmeinen sieluni...
ui kuivalle rannalle......kiertyy kerälle....
yksin.....kiemurassa....katkera...itkuinen......kerä ympärilläni....
ei näy läpi.....tummasta lasista.....
vittu vielä ihmiset kuulee.....minusta.......jollain lailla kerron niille.....
mikä
minussa asuu......itkuinen.....talo.....jonka pihalla kasvaa humalaa......kynnettynä.....routainen pelto....kantaa huonoa satoa...
lahosta katosta roikkuu.....naulaisia lautoja.....viima käy läpi.....aution talon.....hakkaa rikkinäisille räystäille.......laulun....tumma sointu tanssii....kylmissä nurkissa.....ei käy....tupaan lämpö....mustat hiilet nauravat ilkeästi......itkuisen talon .....ajatusten toivoton...henki....hyräilee minusta kuvan mustaan lattiaan....
peilikuvasi......tummat piirteet
taittavat kauneutesi lasisen pinnan kiiltoon...
sammuneet....tähdet...tippuilevat....
kipunoiden.....osa minua.....irtoaa....
heijastun sinuun.....kosken sormella lasista pintaa....ohut
viiva leikkaa huurteista...liikutan
sanani sinun varjosi iäseen jälkeen...
turhat puheiden tulvat
juoksevat hiertävänä
hiekkana läpi ajatuksieni sekavan viidakon....
täytyykö kuulla kaikki huudot....
täytyykö täyttyä....hukkuneiden mykkiin huutoihin.....
