Kun minun maailmani pysähtyi, näin menneisyyteni dioina öisissä hetkissä. Hetkien huminaa. Elämäni oli kulkenut mutkaisia kivuliaita hetkiä. Itkusta nauruun. Kivusta helpotukseen. Niiden kuvien murskaamat unelmat. Niiden kuvien toteutuneet onnen hetket. Minulla oli käsissäsi niin paljon.Muistoja. Mielikuvia. Luultuja totuuksia. Minä olin uskaltanut elää. Minä olin uskaltanut tuntea. Minä olin uskaltanu menettää. Olin rohjennut rakentaa. Olin rohjennut purkaa.

Sinun kasvosi elämä. Minun käteni koski sinuun. Minä hyväilin sinun ahavoitunutta  ihoasi. Minun sieluni riutui sinusta. Minusta ei tullut ehjää. Minusta ei hajonnut mitään. Minä en syntynyt uudestaan. Minä pysähdyin. Minä kiitän sinusta Minä itken sinusta .Minä pyydän sinulta anteeksi. Rakasta sinua elämä.Ikävöin sinua kun kuljet ohitseni. Sinun tummien liepeittesi heilahduksesta minä näen valon ja varjon. Sinun huutosi keskeltä kuulen pyyntöni. Minä anon sinulta lisää päiviä. Minä nukun sinun vieressäsi lisää unia. Minä vartioin kanssasi jokaista päivääni. Käsikädessä. Sylikkäin. Tahdon sinua lisää. Kulje kanssani.Pidä minusta kiinni. Rakastan sinua elämä.